Suku ja jälkeläiset

iii. Herra Hakkarainen oli näyttävä ja kuuluva ori. Se saavutti aikanaan kantakirjassa II-palkinnon ja oli ikäluokkansa yksi suosituimmista jalostusoreista. Tosin suosio jalostuskäytössä saattoi melko suuresti johtua orin kauniin kiiltävästä mustan sävystä ja korrektista rakenteesta. Herra Hakkarainen ei nimittäin kaikesta upeudestaan huolimatta haalinut kovinkaan kummoista menestystä ainakaan suomenhevosten kansallisista mittelöistä, vaikka kyseisiin karkeloihin lähti kerran jos toisenkin. Se oli ratsuna lähinnä keskinkertainen, mutta luonne sillä oli kuitenkin täysi kymppi ja se myös periytti tätä yritteliästä ja työskentelymotivoitunutta luonnettaan jälkipolvilleen.

iie. Kuutamolaulu oli järkevä yhdistelmä ratsulinjaa ja ravisukua, sillä kyseisestä yhdistelmästä saatiin reaktiivinen ja nopeajalkainen tamma, joka iski esteratojen kilpakumppaneille jauhot suuhun. Tamman liikkeet olivat tavalliset, eli ei niin loistavat, jotta se olisi todella menestynyt koulupuolella, mutta sen sijaan pieni koko ja nopeus toimivat varsin loistavasti esteradoilla. Kuutamolaulu kilpailikin lähes koko ikänsä saman omistajan omistuksessa este- ja maastoesteillä pärjäten. Elämänsä aikana Kuutamolaulu sai kolme varsaa. Aluksi orin ja tamman, joista molemmista kasvoi selväpäisiä ratsupuolen kilpahevosia ja vielä kisauran loputtua vielä yhden varsan.

iei. Joukkainen oli melko tulisieluinen ori, joka aloitti kilpailu-uransa toimien este-ja kenttäratsuna aluetasonkilpailuissa hyvällä menestyksellä. Ori voitti kyseisessä lajissa suomenhevosten mestaruudet useampaan otteeseen ennen kuin loukkasi jalkansa vakavasti kompastuttuaan harjoituksissa maastoesteeseen ja kaaduttuaan pahasti. Tämän jälkeen Joukkaisella ei voitu enää kilpailla esteratsastuksen parissa, sillä sen loukkaantunut jalka ei olisi kestänyt raskaita harjoituksia, joten sen kanssa alettiin panostaa kouluratsastukseen, jossa ori menestyikin kohtalaisesti aluetasolla asti. Joukkaisen jäätyä kisaeläkkeelle sen kanssa alettiin käydä näyttelyissä, joissa se saikin hyvää palautetta rakenteesta, joten oriin omistaja päätti yrittää kantakirjausta. Ori kantakirjattiinkin II-palkinnolla pienhevoskantakirjaan, minkä jälkeen Joukkaisen omistaja päätti että olisi korkea aika tarjota oria tamman omistajille. Ori astuikin elämänsä aikana kymmenisen tammaa, jotka olivat kaikki tasaisen luonnon omaavia, jottei oriin tulinen luonto pääsisi periytymään voimakkaana jälkeläisille. Jälkeläisilleen ori periytti hyvää rakennettaan sekä hyvää hyppytekniikkaa ja monet sen jälkeläisistä ovatkin menestyneet esteratsastuksen parissa isänsä tavoin.

iee. Naavarousu ei koskaan osoittautunut erityisen lahjakkaaksi hyppääjäksi vaikka siitä aluksi yritettiinkin leipoa esteratsua, joten sen kanssa vaihdettiin sangen nopeasti kouluratsastuksen parissa, missä tamma niitti menestystä kansallisen tason kilpailuissa. Luonteeltaan Naavarousu oli täysikymppi ja omistajaperheen pienemmät lapset saivatkin luvan kiivetä sen selkään joka sunnuntai talutusratsastusta varten. Myöhemmällä iällä tammaa alettiin totuttaa myös ajoon ja sen kanssa alettiin vähitellen kilpailemaan kouluratsastuksen ohella myös valjakkoajossa, missä se ei kuitenkaan osoittaunut aivan yhtä lahjakkaaksi kuin kouluratsastuksessa, vaikka keräsi lukuisia sijoituksia myös valjakossa. Tammalla ei myösään ollut yhtään hullumpi rakenne, sillä se kantakirjattiin II-palkinnolla. Jälkeläisiä Naavarousu sai yhteensä kuusi, joille se periyttyi hyviä liikkeitä ja rakennetta ennen kuin jäi eläkkeelle.

eii. Toukolan Eeli on pieni punarautias suomenpienhevos ori. Eeli on aina ollut henkeen ja vereen kouluratsu, eikä se ole perustanut esteistä tuon taivaallista. Puomit ovat vain sinkoilleet, jos tätä oria on yritetty hyppyyttää. Tämä ei onneksi sen estekammoista omistajaa ole haitannut, vaan hän on hyvin tyytyväisenä väännellyt koulukiemuroita ja maastoillut innokkaasti. Eeli on pieni, vain 142 cm korkea, mutta silti hyvin kiva liikkeinen ori. Eeli on kisannut omistajansa kanssa koulua Helppo A tasolla keräten kivan määrän ruusukkeita ja toivottavasti myös lisää on tulossa. Eeli on luonteeltaan hyvin leppoisa kaveri, eikä sen ulkonäössäkään ole suuremmin valittamista. Jälkeläisiä tällä orilla on kymmenkunta kappaletta, ja kaikkien yllätykseksi yli puolet näistä on erinomaisia hyppääjiä.

eie. Kesälaakson Taru on pienikokoinen vaaleanrautias tamma. Taru on säkäkorkeudeltaan vain 137 cm korkea, ja ulkonäöltään hyvin ponimainen. Luonteeltaan tämä tamma on todella ystävällinen ja se pyrkii aina miellyttämään ratsastajaansa. Taru onkin oikea työmyyrä, ja jo nuorempana se kahmi itselleen useita sijoituksia koulukilpailuista. Taru on myös kantakirjattu KTK-III palkinnolla. Tamma on ollut pääasiassa kilpailukäytössä, mutta 4-vuotiaana se varsoi ensimmäisen ja tällä hetkellä ainoan varsansa Eemelin. Taru on tarkoitus siirtää kisauran jälkeen siitoskäyttöön, ja omistajan toiveissa onkin saada siitä vielä muutama upea pienhevos varsa.

eei. Hunajahyrrä oli hyvin paljon isänsä kaltainen hirmulisko, jota ei kuka tahansa uskaltanut käsitellä. Kasvattajalleen jäänyt varsa oli pitkään myynnissä, mutta kukaan ei halunnut kiukkuista oria itselleen. Kasvattajaa tämä ei haitannut yhtään, sillä Hunajahyrrän kasvettua ja ratsukoulutuksen alettua siitä kuoriutui uskomaton kouluratsu. Pienestä koostaan huolimatta sillä oli valtavat liikkeet, joiden ansiosta se pärjäsi helppo A-luokissa asti. Energinen ori antoi itsestään kouluradoilla aina kaikkensa ja se näkyi tuloksissa. Lähes jokaisen luokan voittanut Hunajahyrrä teki upean kilpauran. Myöhemmin moni halusikin ostaa luonteikkaan orin itselleen, mutta kasvattaja ei tähän enää ryhtynyt. Ori olikin koko ikänsä kasvattajansa omistuksessa ja siirryttyään kisakentiltä eläkkeelle se jäi kotitallille astumaan tammoja ja se opetettiin vanhoilla päivillä kärryjenkin eteen, mistä Hunajahyrrä nautti niin paljon, ettei sillä enää loppuvuosina ratsastettu laisinkaan. 26-vuotiaana ori lopetettiin kasvaimen takia.

eee. Kaamoskukka oli oikea ihme syntyessään. Tästä yhdistelmästä oli yritetty varsaa niin moneen kertaan, mutta Kaamoskukan emä ei vain tiinehtynyt. Kun lopulta Vaniliini saatiin tiineeksi ja Kaamoskukka syntyi, se oli ehdottomasti kasvattajansa lellikki. Varsasta huomasi heti, että se oli topakka, temperamenttinen ja omasi hyvän taidon saada tahtonsa läpi. Jo muutaman kuukauden ikäisenä se aiheutti päänvaivaa niin monelle sitä hoitaneelle, että kasvattaja jäi ilkikurisen varsansa kanssa kaksin. Hän ei koskaan yrittänytkään myydä varsaa, vaan päätti heti alkuunsa jättää sen itselleen kouluratsuksi. Voikko pienhevostamma tekikin hyviä tuloksia kouluradoilla ja oli aikanaan Suomen parhaimmistoa suomenhevosmestaruuksissa. Isältään upeat liikkeet perinyt pieni tamma oli todella topakka täti, ja omasi hirmuisen kilpailuvietin. Monia luokkia voittaneena se pääsi erittäin ansaitulle eläkkeelle 18-vuotiaana, mutta kuoli 20-vuotiaana synnyttäessään toista varsaansa.