5.10.2020, "Hei sulla on nyt alla Ferrari, mutta sä ajat sitä kuin traktoria." - valmentajana Heidi Koskinen (261 sanaa)
Tänään palattiin Heidin silmän alle muutaman itsenäisen treeniviikon jälkeen. Vege on ollut viime aikoina melkoisen vireä, jopa hieman liiankin oma-aloitteinen. Tallilla se on käyttäytynyt hyvin, mutta ratsastaessa se on selvästi alkanut ennakoida ja välillä vähän oikoa, jos siltä ei pyydä juuri oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Ärsyttävää ja tähän tarvitsen apuja...
Heidi halusi, että keskitymme tänään nimenomaan tarkkuuteen siirtymissä ja siihen, että tehtävät alkavat ja loppuvat silloin kun minä niin päätän. Alkuverryttelyssä käytiin läpi paljon taivutuksia ja käynti–laukka–käynti -siirtymiä, joiden tarkoituksena oli herätellä Vegeä ja saada se heti takaosan päälle, mutta kuitenkin ilman kiirettä. Ajattelin, että se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta Vege vastasi kyllä yllättävän hyvin, vaikka alkuun olikin vähän yli-innokas.
Varsinaisessa päätehtävässä treenailtiin linjoja, esimerkiksi voltista suoralle uralle, sieltä sulkutaivutukseen ja sen jälkeen suoraan laukanvaihtoihin niin, että koko paketti pysyy kasassa. Joo'o... Heidin kommentti oli aika viiltävä. Viiltävä, mutta osuva, kun hän tokaisi “Hei sulla on nyt alla Ferrari, mutta sä ajat sitä kuin traktoria.” Kyllä se kieltämättä vähän kirpaisi, mutta tottahan Heidi puhui. Vege kyllä osaa, mutta se ei malta pysyä mun apujen sisällä, jos en ole täysin selkeä ja täsmällinen. Ori kun ei anna mitään ilmaiseksi.
Myöhemmin ravissa tultiin muutamia pidempiä väistölinjoja ja temponvaihteluita. Niissä oli jo paljon parempi tekemisen meininki. Heidi kehui erityisesti muutamaa siirtymää keskiravista koottuun raviin, jotka sain tehtyä aidosti istunnan kautta ilman, että tarvitsi ottaa ohjasta kiinni. Valmennuksen lopussa me tehtiin vielä pätkä koerataa, jonka Heidi halusi nähdä "kisamoodissa", ja siihen saatiin todella hyvä vire. Vege tuntui taas siltä hevoselta, jonka kanssa voi mennä minne vain. Oli sitten hyvä hetki lopettaa onnistumisiin.
13.11.2020, “Don’t let him decide the music,” - valmentajana Markus Feldmann (281 sanaa)
Tämä oli kolmas kerta, kun Markus tuli pitämään tallille valmennusta, ja heti alussa tuntui, että tänään ei muuten lipsuta helpolla. Vege oli jo alkuverryttelyssä vähän "liian hyvä", sellainen "liukas silakka", joka tekee asiat ennen kuin ehtii pyytää. Ja se ei kyllä jäänyt Markukselta alkuunkaan huomaamatta. “Don’t let him decide the music,” hän sanoi jo alkukäyntien aikana, ja se jäi kaikumaan päähäni koko valmennuksen ajaksi. Tosi osuvasti sanottu, koska juuri sitähän Vege tekee, jos se saa tilaisuuden, eli lähtee liikkumaan kuin olisi itse ohjaksissa.
Aloitettiin työstämään avoja ja sulkuja, mutta enemmän tehtävien väliin jäävää tyhjää tilaa. Markus halusi nähdä, miten Vege kulkee linjojen välillä, säilyttääkö se tasapainon ja sävyn, vai yrittääkö luistaa väliajalla. Tämä oli yllättävän silmiä avaavaa. Vaikka Vegen liikkeet itsessään oli sille ominaisesti näyttäviä, niin joo, väleissä tuli pieniä notkahduksia. Markus pysäytti meidät useamman kerran vain sanomaan, että “That’s the moment you lost him.” Ja oli oikeassa. Semisti noloa.
Laukassa me pyrittiin pääsemään hetkeksi "kisamoodiin” ja tehtiin piruettiharjoituksia. Markus halusi pienen esipiruetin heti lyhyeltä sivulta, kootun laukan kautta. Vege oli hyvä, mutta ihan liian nopea tai sitten minä vaan olin liian hidas. Se alkoi tarjota käännöstä jo ennen kun olin valmis, ja piti melkein pysähtyä henkisesti ja aloittaa uudestaan. Pitää ajatella, että joka askel on yhtä tärkeä kuin se itse piruetti. Kun saatiin ajoitus kuntoon, Vege pyörähti napakasti mutta hallitusti ympäri, ja Markus nyökkäsi tyytyväisenä "good job!"
Loppuverryttelyssä saatiin vähän palautetta ratsastajan kehostakin: liikaa liikettä lantiossa, liikaa “korjaamista” joka askeleella. “Trust him. He is better than your doubts.” Tänään ei siis saavutettu mitään suurta läpimurtoa, mutta monta pientä tarkennusta. Ja selväksi tuli, että Markus näkee kyllä kaiken – välillä vähän liiankin selvästi (ja rehellisesti). Mutta ehkäpä me tarvitaan just sitä.
18.2.2021, "Tänään rakennetaan perusasioista taas jotain ehjää." - valmentajana Heidi Koskinen (217 sanaa)
Tänään valmennuksen aiheena ei ollut uudet liikket, vaan tänään keskityttiin tekemään tavalliset asiat oikein. Heidi tuli kentän laidalle tuttu toppatakki yllään ja pieni hymy huulillaan. “Tänään rakennetaan perusasioista taas jotain ehjää. Tehdään yksinkertaista, mutta puhtaasti.” Vege oli jo taluttaessa valpas ja energinen, sellaisessa “nyt mennään” -mielentilassa. Ratsastuksessa se ei aina tarkoita helppoa päivää ainakaan tämän orin kanssa. Koska kun kierrokset ovat korkealla, pienikin virhe apujen ajoituksessa voi olla liikaa. Mutta tänään me oltiin samalla sivulla melkein alusta asti.
Aloiteltiin valmennusta avoilla ja siirtymisillä niiden sisällä. Heidi halusi nähdä, että Vege kantaa itseään oikeasti eikä rojahda yhtään. Sain ohjeen unohtaa peilit ja keskittyä tunteeseen: “Tuntuuko susta siltä, että hevonen hengittää liikkeen mukana, vai työnnätkö sä itse sitä eteenpäin?” Se oli hyvä kysymys. Heti kun jätin liialliset avut pois ja keskityin istuntaan, Vege alkoi kantaa itseään vielä ryhdikkäämmin.
Ravissa teimme lisätyn ravin pätkiä, mutta ei niin, että lennettiin täysiä eteenpäin. Vege kuunteli pienimpiäkin pyyntöjä, ja muutaman kerran tuntui siltä, että askel venyi itsestään, kunhan minä pysyin pehmeänä ja mukana. Laukassa taas työstettiin laukkapiruetin valmistelua. Ei varsinaisia piruetteja kuitenkaan tänään, mutta pieniä esikäännöksiä, joissa vein ajatusta kokoamiseen ja linjan selkeyteen. Heidi huomautti, että jos sisäjalka ei pysy paikallaan, koko paketti hajoaa – ja sehän piti paikkansa. Korjasin jalan, ajattelin linjaa uusiksi, ja heti Vege vastasikin apuihin paremmin.
Onnistunut valmennus kaikin puolin.
4.5.2021, "You ride the horse you have today. Not the one you had yesterday." - valmentajana Markus Feldmann (236 sanaa)
Aurinko paistoi keväisesti, mutta Vegen fiilis ei ollut ihan yhtä lämmin kuin sää. Jo tallissa se vaikutti vähän kärttyiseltä, ei mitään isoa, mutta osoitti silti selkeästi sellaista “älä tule tänne säätämään” -asennetta. Markus aisti tilanteen heti kun tultiin kentälle. Hän katsoi meitä hetken ja sanoi:
"You ride the horse you have today. Not the one you had yesterday."
Alkuverryttely otettiin ihan rauhassa. Vege tuntui aluksi jännittyneeltä ja kovahkolta kädelle. Markus käski olla täysin hiljaa ohjalla ja käyttää vain istuntaa, eli antaa hevosen hakea takaisin omalle tasolleen. Kesti tuskastuttavan kauan ennen kuin Vege alkoi rentoutua, mutta hiljalleen se sitten tapahtui. Ravissa keskityimme lyhentämään ja kokoamaan ilman, että liike kuolee. Teimme paljon pientä sisäympyrää, ulkopohje tiukasti vartioimassa ja istunta tasaisena. Markus korjasi jatkuvasti mun painopistettä: “Too far ahead. TOO FAR AGAIN! You're sitting on his neck.” Palaute tuntui turhauttavalta, mutta alkoi lopulta tuottaa tulosta.
Laukassa teimme yksittäisiä vaihtoja, ei sarjoja, vaan selkeitä yksittäisiä vaihdoksia. Markus painotti enemmän lähestymistä kuin itse vaihtoa: “If the approach is wrong, the change is useless.” Saimmekin tehtyä muutaman todella hyvän vaihdon, ja silloin Vege toimi kuin ajatuksen voimalla pehmeästi, rehellisestu ja suorasti. Lopuksi Markus kehotti tekemään yhden lyhyen keskiravin ilman ohjan tukea. Päästin ohjat kevyesti tuntumalle ja keskityin istumaan syvälle. Vege harppoi hienosti eteen, mutta säilytti keveytensä. Markus nyökkäsi hyväksyen ja sanoi: “Better! Now you ride with him.” Vege sai palautua rauhassa, ja talliin palasi ihan eri hevonen kuin mikä sieltä alunperin lähti.
