Huomioithan, että kyseessä on virtuaalitalli / virtuaalihevonen / virtuaalikoira.

Ionin Apilas

Kuvat © Tallin omaisuutta & M. A-T, yksinoikeudella

Apilas on muhkea ori. Ensinäkemältä tulee mielikuva raskaasta jyrästä, mutta ei se ole sitä muutoin kuin tarpeen vaatiessa työkokeissa. Muhkea orikaula vain tekee tepposet. Luonteeltaan Apilas on omaa rauhaa rakastava, mutta ajoittain ja hillitysti se viihtyy myös lajitovereidensa seurassa. Ihmisen seurassa ori on kuitenkin pienestä asti ollut seurallinen ja kiltti, ja onkin oikein miellyttävä käsitellä kaikissa arki- ja pyhätoimenpiteissä. Ori toimii maastakäsin kerrassaan loistavasti ja työhevosena se onkin varsin yritteliäs ja rehti. Ohjasajolle se opetettiin jo pienenä ihan harrastelun ja huvin vuoksi, ja pikkuhiljaa siitä siirryttiinkin sitten työkäyttöön vanhempiensa tavoin. Apilas toimii myös kärryjen edessä, mutta valjakkoajoa emme ole kokeilleet kilpailumielessä, raviurheilusta puhumattakaan. Vauhtia ja tarkkuutta ori tarvisi niihin hommiin lisää, eikä sellaisia huippuvauhteja työ- ja koulupainotteiselta suomiputelta valitettavasti irtoa.

Työajon lisäksi ori on ilahduttanut silmää myös kouluradoilla, ollen näyttäväliikkeinen ja hyvin miellyttävä ratsastettava. Apilas ei ole kovinkaan "painava" ja raskas vaikka edelleen ulkonäkö sellaisen kuvan antaakin. Oikeasti se on kevytliikkeinen, toisinaan niinkin kevyt että peräpää lentää oman mielensä mukaan. Lennokas takapää löytyykin erityisesti maastoillessa, jos sopivan pitkällä laukkasuoralla innostutaan päästelemään lujempaa neliä. Orin askeleet on myös hieman isohkot, eikä niissä kaikki tykkää istua, mutta kunhan vain ratsastaja tajuaa homman jujun ja oppii mukautumaan liikkeeseen, ei selässä matkustamisen suhteen ilmene ongelmia.

Esteitä Apilaksen kanssa ei pahemmin hypellä, vaikka kyllä se puomit ja pikkuesteet lyllertääkin yli leikiten. Mutta esteet ei vaan ole se orin juttu, joten ne on jätetty suosiolla pois treeniohjelmasta.

Sukuselvitys © S. / Ionic
ii. Hiidenkivi ei ollut mikään maailman näyttävin suomenhevosori. Päinvastoin, se oli aikalailla sellainen perus-mutapeltosuokin näköinen, "kolmetoista tusinassa"-raudikko, hieman isopäinen, ei kevyt jos ei erityisen raskaskaan rakenteeltaan. Varsinainen monitoimihevonen se sen sijaan oli. Nuorena sitä valmennettiin raveja silmällä pitäen, vaikkei se varsinaisesta ravisuvusta polveudukaan. Nelivuotiaana koelähtö meni läpi ja se juoksi sinä vuonna 5 startissa. Rahaa tai sijoituksia ei juuri tullut, ennätykseksi jäi vaatimaton 1.42ke. Hiidenkivi käyttäytyi kyllä aina erittäin hyvin ja nöyrästi se ravasi, mutta nopeutta ei löytynyt. Kun raviura ei urjennut, Hiidenkivi peruskoulutettiin ratsuksi ja myytiin harrastehevoseksi. Aktiivinen hevosharrastaja saikin siitä varsin mukavan ratsun. Kisatuloksiakin kertyi, tosin vain pienistä paikallisista este- ja koululuokista. Talvisin Hiidenkivi sai vetää rekeä ja joutuipa tuo metsätöihinkin. Sitten omistaja sai ahaa-elämyksen: voisihan kärryjen eteen opetettua hevosta kokeilla valjakkoajossakin. Vaellusratsunakin se toimi. Jälkeläisiä Hiidenkivi jätti vain aniharvoja, mutta sitäkin suuremman kavionjäljen omistajansa sydämeen.

iii. Hiidenkirnu oli poikansa kaltainen moniponi, tosin sen raviura oli hieman mittavampi ja menestyksekkäämpi. Ennätykseksi sille kirjattiin 28,0aly-28,3ke, statistiikat olivat 20 2-1-2-4, ja rahaakin se haali muutaman tonnin. Se oli rehellinen juoksija, laukkoja ei taulusta juuri löydy. Nopeus oli se, missä olisi ollut toivomisen varaa. Vaan eipä ollut Hiidenkirnukaan mistään ravisuvusta peräisin, joten kukaan ei sanottavasti pettynyt sen uraan. Itse asiassa sehän oli jopa parempi kuin oltiin uskallettu odottaa. Kun se loukkasi jalkansa hiitillä, oli raviura ohitse eikä eläinlääkäri luvannut siitä esteratsuakaan tehdä. Parannuttuaan jalka kyllä kesti ihan hyvin ratsastukset, jopa satunnaiset hyppäämiset, metsätyöt ja lopulta Hiidenkirnu teki toisen uran vielä työhevoskilpailuissa. Se sai aina erityistä kiitosta vetotekniikastaan.

iie. Savusumu oli samanlainen trotter-turned-to-draft kuin Hiidenkirnukin, sillä poikkeuksella että se oli ravisukuinen ja sen raviura oli ihan mukava, joskaan se ei koskaan pärjännyt kaikkein parhaille tammoille. Varsinkin ikäluokkakilpailuissa se oli ihan kova tekijä, mutta avoimissa sarjoissa ei enää riittänyt nopeus eikä kantti. Sekös harmitti muutenkin hieman kipakkaa tammaa, joten laukkoja sitten tuli. Se juoksi kuusivuotiaana ennätyksensä 25,8ake-26,0ke, rahaa tuli koko uralta reilu parikymmentä tuhatta ja statistiikat olivat lukemissa 43: 10-1-8-1. Raviura päättyi 7-vuotiaana sekalaisiin jalka- ja muihin vaivoihin, sen jälkeen Savusumu varsoi muutaman varsan. Se ei vakuuttanut oikein siitostammana kun se ei mahdollisimman optimoidusta ruokinnasta huolimatta tahtonut kestää maidontuottoa vaan laihtui aina kovin kun oli imevä varsa alla. Savusumu myytiin sitten työhevosharrastajalle, joka oli vakuuttunut tamman rakenteesta, vaikka mitään takeita sen soveltuvuudesta työhevoseksi ei ollut ja luonteestakin vähän varoiteltiin. Hyvä ettei ostaja uskonut pahanilmanlintuja, koska Savusumusta kuoriutui vallan mukava työhevonen, kiltti ja nöyrä muttei pystyynnukahtanut. Kilpailuissakin se kävi ja sai hyviä tuloksia. Uusi omistaja päätti vielä kerran varsuttaa Savusumun vanhoilla päivillään, varoituksista huolimatta. Isäksi valikoitui Hiidenkirnu ja tamma selviytyi kohtuullisesti varsa-ajasta, mutta uudelleen sitä ei enää varsotettu.

ie. Kalevan Patrunessa oli työhevonen ja myös työhevosen näköinen: melko raskastekoinen, lihaksikas ja voimakas, vaikkei kovin korkea. Se kilpaili työkilpailuissa vähintään kohtuullisella menestyksellä ja oli aina yleisön suosikki hienon värinsä ansiosta, se kun oli suklaanruskea, papurikkotäpläinen piirtopää likimain valkoisin jouhin. Patrunessa oli opetettu kyllä ratsuksikin eikä se ollut lainkaan kehnompi siinäkään lajissa, ainakaan noin harrastehevosena. Työsuunnalle se kuitenkin kantakirjattiin 8-vuotiaana varsin kelvollisin arvosteluin.

iei. Antero Vipunen oli varsin massiivinen työhevosori, kantakirjattu hyvillä pisteillä ja kisatuloksiakin löytyy. Se oli myös hyvin suosittu siitosori juuri näiden seikkojen takia ja myös sen suku oli varsin harvinainen, niin että se soveltui monelle valtasukuiselle tammalle mainiosti.

iee. Auliterhikki kantakirjattiin aikanaan sekä ratsuksi että työhevoseksi, tosin kummassakaan arvostelussa se ei kolmatta palkintoa kummempaa saanut. Kisatuloksia sillä ei ole mistään lajista, se oli ihan harrastehevonen. Varsoja sillä teetettiin muutama.

ei. on ori Peräkylän Musta, työsuunnalle kantakirjattu ori, jonka huomiotaherättävin piirre oli ehkä väri, kiiltävän musta suurin valkoisin merkein. Jotain näistä merkeistä on sentään polveutunut Santrallekin. Rakenteeltaan Peräkylän Musta oli kokolailla keskiverto suomenhevonen, ei erityisen raskas vaikka työhevosia suvusta löytyykin. Pitkä ja voimakas runko sillä oli ja melko matala kaula.

ee. Suomiehen Saara on kantakirjaamaton harrastetamma, ulkonäöltään ja rakenteeltaan kuin tyttärensä peilikuva, vähän vain toisen värinen. Ei siis mikään maailman kaunein suomenhevonen, mutta luonteeltaan Saara oli erinomainen, kiltti ja sopeutuvainen, mutta kuitenkin eloisa ja vilkas. Muunlainen hevonen olisikin ollut huono valinta koko perheen harrastehevoseksi, jonka selässä lapset on opetettu ratsastamaan ja joka on valjastettu reen eteen talvisia rekiretkiä varten, muista tehtävistä nyt puhumattakaan.