© Elisa

Isän puolen sukuselvitys © Latu, emän puolen sukuselvitys © Elisa
Isän isä Jätti-Bosoni oli jo maitovarsana aikamoinen jötkäle, joten nimi ei olisi voinut olla sopivampi. Jykevärakenteinen Bosoni olisi käynyt enemmänkin työhevosesta, mutta ennätyksenä siltä löytyy silti 25,7aly ja useampia voittoja. Ori kantakirjattiin loppujenlopuksi T-linjalle ravurinurastaan huolimatta, ja uran jälkeen se siitosorin tehtävien lisäksi hoiti myöskin metsän siistimisen isäntänsä kanssa. Suomenhevonen parhaimmillaan!

iii. L.T. Goljatti oli nimensä mukaisesti suurikokoinen ja massiivinen ori, ja samaa ominaisuutta se periytti myöskin melkein kaikille jälkeläisilleen, varsinkin oreille. Goljatiin ennätys on 24,0ke, joten mikään huippujuoksija se ei ollut. Hyvä luonne sekä kantakirjaus kolmannella palkinnolla auttoivat kuitenkin tammanomistajia löytämään tiensä Goljatin luokse, joten orilta löytyy pitkä liuta varsoja, niin juoksijoita kuin ratsujakin. Goljatti nukkui pois luonnollisen kuoleman kautta 26-vuotiaana.

iie. Fermioni ei ollut välttämättä mikään unelmahevonen kipakalla luonteellaan varustettuna, mutta kovaa se juoksi: 22,4ake ennätyksenä ja voittoprosentti on huimat 60%, joten on sanomattakin selvää että Fermionin varsat menivät kuumille kiville. Surullista onkin että tamma poistui aivan liian aikaisin tästä maailmasta katkaistuaan jalkansa kesälaitumilla temutessaan, jättäen jälkeensä surevan ihailijajoukon sekä orpovarsan.

Isän emä Vuokon Annika on myöskin kaunis ruunikko suomineito, jolta Antikvarkki on perinyt suuren läsinsä. Tamma juoksi keskinkertaisen uran 28,2aly, siirtyen 6-vuotiaana pois radoilta. Annika on tehnyt tähän mennessä yhteensä 3 varsaa, joista vain yksi on jatkanut raviuralle. Muista on tullut käyttökelpoisia ratsuja, kuten myöskin Annikasta itsestäänkin: radoilta poistuttuaan sitä lähdettiin uudelleenkouluttamaan ratsuksi, ja tamma on sijoittunut muutaman kerran 60-80 cm luokissa.

iei. Kiljunen, ennätys 25,4aly, on sporttimallinen ja sutjakka suomenori vilkkaalla luonteella varustettuna. Punarautias tähtipää oli aikamoinen sähikäinen niin kotitarhassa kuin radallakin, mikä kostautui kylläkin välillä laukkoihin sortumisena. Kiljunen on kantakirjattu juoksijalinjalle III-palkinnolla.

iee. Sumu-Vuokko on väriltään hieno vaaleanruunikko, jota pangare-kuvio vaalensi vielä enemmän. Tamma on taustaltaan ravisukuinen, mutta se itse ei koskaan startannut radoilla: Vuokko koulutettiin ratsuksi ja toimi jonkun aikaa myöskin ratsastuskoululla opetushevosena ennen kuin 11-vuotiaana myytiin harrastekaveriksi. Vuokolla on vain yksi varsa, tamma Vuokon Annika.


Emän isä V. Vauhtiveikko on kulomusta suomenhevosori. Veikko on 166cm korkea ravuri ja oriin voittosumma sen lukuisista ravikilpailuista on yli 100 000ve. Veikko on ollut ahkerassa jalostuskäytössä hyvän menestyksensä ansiosta, joten varsoja löytyy ympäri Suomea yllin kyllin. Tällä hetkellä jälkeläisiä on jo 45 kappaletta!

eii. Hulinapulina R on Riku Saarelaisen ensimmäinen suomenhevoskasvatti. Ori syntyi 1999 luvulla pienelle ravitallille, jossa se sai alansa koulutuksen. Mikään huima laaturavuri Huli ei ole, mutta on se voittanut reilu 5000ve pienistä raveista. Jälkikasvua Hulilla on kolmen hevosen verran.

eie. Veijarin Kuiskaus eli Kurre on vuoden 1998 Veikon Ravitallin kolmas kasvatti. Väriltään se on vaaleanruunikko ja säkäkorkeudeltaan 157cm korkea. Tamma on kilpaillut raveissa ihan loistokkaastikkin ja voittosumma on 10 700ve. Tamma on nykyään siitostammana ja varsoja on ehtinyt syntyä jo neljä.

Emän emä Isabellan Jaana on pieni mutta pippurinen ravuritamma. Tuntomerkeiltään vaaleanrautias liinaharja ja 150cm korkea. Tamma on kilpaillut ahkerasti raveissa, keräten voittosummaksi 9000ve. Jaanan siitosvuodet alkavat nyt, kun se on saavuttanut päämääränsä ja ylittänyt odotukset, joita ei aluksi ollut ollenkaan. Tamma on saanut jo kolme nuorta ravurinalkua, joilta voidaan odottaa paljon sekä kilpailuissa että jalostuksessa.

eei. Ero-Tuli on luonteeltaan ja rakenteeltaan tyypillinen suomenhevosori, roteva ja reipas, sekä erittäin näyttävä. Ero on kilpaillut vasta vain muutamissa raveissa, mutta on selvästi emänsä veroinen. Tämän hetken voittosumma on jo 15 000ve. Näyttelyissä ori on myös ehtinyt kiertää ja on saanut muotovalion arvonimen. Jälkeläsiä Erolle on siunaantunut kahdeksan.

eee. Kiirastuli on hieman epätavallisemman värinen sysirautias ja 152cm korkea, vanhempi ravuritamma. Kiira on kilpaillut kulta-aikoinaan hyvinkin paljon, mutta nykyään viettelee siitostamman rentoa elämää maalla. Tamma sai 22 730ve voittorahoja uransa aikana ja ennätykseksi jäi 1.13,6aly. Varsoja jo 18- vuotiaalla tammalla on seitsemän.

Ruusukkeet © Elisa

Kouluvalkka 18.8.2014, valmentajana nica
Alkuverryttelyt Viiru oli hoitanut Pojun kanssa jo ennen kuin saavuin paikalle. Näin pääsimmekin heti asiaan. Viiru oli pyytänyt ratatreeniä, joten olin tulostanut muutamia kouluohjelmia. Viiru sanoi, että hän voisi mennä Helpon A:n ja jotain kohtia Vaativasta B:stä. Aloitimme kuitenkin perusratsastuksella. Tarkistin, että kaikki palaset olivat kohdallaan, hevosen tuli liikkua ryhdikkäänä ja sen tuli olla eteenpäinpyrkivä, eikä jäädä junnaamaan paikoilleen vaikka kokoaisikin askellajeja enemmän. Tulimme muutamia keskiraveja lävistäjillä ja keksilaukkaa keskiympyrällä. Viiru sanoi, että nyt Poju tuntui hyvältä, joten päästin heidät aloittamaan radan. En keskeyttänyt ratsukkoa rataa suorittaessa. Kirjailin ylös joitakin pääkohtia, mihin pitäisi puuttua seuraavaa rataa varten. Kun Viiru ja Poju pääsivät lopputervehdykseen, kävelin ratsukon luokse ja kävimme läpi parannettavat asiat kohta kohdalta. Joitakin pieniä korjauksia tarvittiin, laukannostossa vielä suorempi hevonen, keskilaukkaa hieman enemmän ponnekkuutta, pysähdys paremmin valmistellen, alkupysähdyksessä hevonen ei ollut tasan.

Uusinta yritys siis. Viiru korjasi huomautetut asiat hyvin ja kokonaisuus oli parempi. Veikkaisin, että sillä suorituksella saisi aika hyvät prosentit oikeissa kisoissa. Kokeilimme vielä vaativaa rataa. Nyt kuitenkin pelkkiä tiettyjä kohtia ja annoin palautteen heti yhden tai kahden kohdan jälkeen. Hioimme väistöjä hetken ja halusin raviin hieman lisää poweria. Kokonaisuuteen olin kuitenkin tyytyväinen ja Poju näytti mallikkaalta kouluratsulta. Ratsastaja saa kuitenkin olla tarkkana siinä, että Poju suorittaa asiat toivotulla tavalla.

29.7.2014, Vaativa B-treeni, valmentajana kioko
Alkuverryttelyn hoidimme tänään ratsastamalla ympyröillä sekä käynnissä että ravissa. Ideana oli, että Viiru saisi Pojun etuosan odottamaan ja pääsisi sen jälkeen väistättämään ratsun takaosaa ulos. Poju tuntui alkuun vähän jäykemmältä oikealle, mutta vertyi nopeasti ja teki väistöt tottelevaisesti.

Päivän aihetta, avo- ja sulkutaivutuksia, lähdimme treenaamaan ensin tehtävällä, jossa pituushalkaisijan alkuun ratsastetaan voltti jatkaen sen jälkeen suoraa uraa pituushalkaisijalla avotaivutuksessa. Tehtävä tuntui sujuvan ratsukolta mallikkaasti käynnissä, joten jo parin kierroksen jälkeen siirryimme tekemään sitä ravissa. Tässä askellajissa Poju meinasi ylitaipua kaulastaan hieman, minkä johdosta se pääsi siirtämään takaosaansa turhan paljon ulos. Neuvottuani ratsastajaa tekemään puolipidätteitä ulko-ohjalla ja myötäämään sisäohjalla, sekä kontrolloimaan takaosaa ulkopohkeella, alkoi orikin saada kroppaansa järjestykseen ja taipua mallikkaasti.

Kun tämä sujui moitteetta, muutimme tehtävää sen verran, että avotaivutuksen sijaan pituushalkaisijalla mentiinkin sulkutaivutusta ravissa. Edellisen tehtävän neuvoja soveltaen Viiru sai Pojun kulkemaan alusta asti hyvässä raamissa ja paino takaosalla. Kun ravin aktiivisuus ja tahti saatiin vielä säilymään läpi tehtävän, ei ratsukon menossa ollut moitteen sijaa. Loppuun otimme samaa tehtävää vielä pari kertaa laukassa ja kun siinäkään ei ilmennyt enää sen kummempaa korjattavaa, saatoin päästää ratsukon hyvillä mielin loppuverryttelemään.

22.7.2014, Helppo A-treeni, valmentajana kioko
Saapuessani paikalle oli Poju jo hyvin kävelytetty, joten pääsimme aloittamaan työskentelyn heti. Pyysin Viirua taivuttelemaan oria ravissa paljon ympyröillä molempiin suuntiin ja pitämään huolen siitä, että tahti säilyy kokoajan ja ori liikkuu rehellisesti selän läpi. Poju vaikutti olevan mukavan eteenpäinpyrkivällä tuulella, mutta meinasi paikoin painua edestä aavistuksen turhan matalaksi ja raskaaksi, jolloin neuvoin Viirua tekemään kohottavia pidätteitä etuosan kohottamiseksi. Herkkä ori vastasi apuihin tottelevaisesti ja alkoi liikkua huomattavasti ryhdikkäämmin.

Päivän varsinaiseksi teemaksi olin ajatellut keskiaskellajeja. Tehtävänä oli kuvio, jossa lyhyen sivun keskeltä nostetaan laukka, pyöräytetään voltti pitkän sivun alkuun harjoituslaukassa, ja sen jälkeen ratsastetaan pitkä sivu keskilaukkaa. Viiru valmisteli laukannostot hyvin ja Poju nosti laukkansa näppärästi, taipuen myös volteille tarkasti. Keskilaukoissa tahti meinasi aluksi hieman päästä kiihtymään, mutta pienet puolipidätteet ulko-ohjalla riittivät taas korjaamaan menoa ja lopuksi ratsukko esittikin jo upeita, ilmavia keskilaukkoja molempiin suuntiin.

Lyhyiden välikäyntien jälkeen otimme vielä keskiravia lävistäjille. Ohjeistin taas ratsastamaan Pojun etuosaa kevyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi kulmassa, jolloin sen paino olisi paremmin takaosalla lävistäjälle tultaessa. Näin ori oli heti hyvässä tasapainossa ja se pystyi liikkumaan takaa eteen tuntumaa kohden helposti, venyttäen askeleitaan upeasti ja tahdin säilyttäen. Hienosti yhteen pelaava ratsukko esitti vielä muutan kerran näyttäviä keskiravejaan