Sukuselvitys (isän puoli Elisa, emän puoli Assi)
Isän isä Unkaso kilpaili kouluratsastuksen parissa vaativia luokkia hienosti pärjäten. Se voitti monet PM-kilpailut pienempien kilpailujen lisäksi, ja jatkoi
menestystarinaansa eläkepäiville asti. Luonteeltaan Unkaso oli knabstrupeille tuttuun tapaan oikein hyväkäytöksinen ja melko seurallinenkin. Se ei kuitenkaan ollut
monen ihmisen ratsu, mutta muuten yhteistyö kaikkien kanssa toimii saumatta. Näyttelypuolella Unkaso menestyi myös ja jälkeläisiä sille ehti kertyä kahdeksantoista.
Unkason isä (iii.) Unbridled Guy, lyhyemmin Gus oli myös hyvä ratsuhevonen ja se kilpaili nuorempana isoja luokkia esteillä sekä maastoesteillä. Myöhemmällä
iällään se sitten kilpaili ihan kivasti menestyen samoja lajeja, mutta hieman pienempiä luokkia nuoren omistajansa kanssa. Aikoinaan orina Gus kantakirjattiin
II-palkinnolle, ennen kuin se ruunattiin. Mutta jälkeläisiä sille jäi monta, lähemmäs kolmekymmentä.
Unkason emä (iie.) Rosarita tuli Ruotsista Suomeen 2000-luvun alkupuolella. Se kilpaili nuoruudessaan Ruotsissa paljonkin valjakkoajon puolella, mutta myös
silloisen omistajan tyttären kanssa kenttäratsastusta. Tamma oli todella sporttinen, kyvykäs ja kestävä sekä ennen kaikkea varsin mukautuvainen ja yhteistyökykyinen
suoriutumaan monen lajin vaativissa kilpailuissa. Rosaritan taustalla vaikuttaakin mm. täysiverisiä, joilta rakennetta ja kestävyyttä on selkeästi periytynyt.
Luonteeltaan Rosarita oli äärimmäisen nöyrä ja kiltti, ja sen kanssa pystyi työskentelemään kuka vain. Muutettuaan Suomeen, se jatkoi vielä hetken kenttäratsastuksen
parissa. Vanhemmalla iällä se ehti toimia myös ratsastuskoulukäytössä pääosin kevyillä lasten tunneilla, ja teki satunnaisia juhla-ajokeikkojakin häissä ja
markkinoilla. Varsoja Rosarita sai kaksi, tamman ja orin.
Isän emä Mercily on lempeä ja yhteistyöhaluinen tamma, jonka kanssa työskentely on aina ollut miellyttävää. Se on tasainen ja varma kouluratsu, joka kilpaili
nuorempana vaativa B -tasolle asti ja sijoittui useissa kansallisissa kisoissa. Luonteeltaan tamma on ollut aina varsin sosiaalinen ja helposti käsiteltävä. Mercilyllä
on ollut ratsastajina niin nuoria kuin kokeneempiakin, ja kaikki pärjäävät sen kanssa. Jälkeläisiä tammalle on kertynyt kaksi, ja molemmat ovat perineet sen rauhallisen
ja miellyttävän luonteen.
Mercilyn isä (iei.) Klausen Mester oli energinen ja vahvatahtoinen ori. Se oli erityisen lahjakas kenttäratsu, joka menestyi kilpailuissa hyvin. "Mester"
kilpaili kansallisella tasolla useita vuosia ja ehti voittaa muutamia isoja luokkia Tanskassa ennen kuin muutti Suomeen. Ori oli aina näyttävä ilmestys värityksen ja
ulkoisen olemuksensa ansiosta. Ratsastaessa vaati osaavan kuskin, muuten se alkoi helposti testailla ratsastajansa kykyjä. Jälkeläisiä sille kertyi kymmenkunta, ja
niistä moni on jatkanut orin jalanjäljissä kenttäratsastuksessa.
Dalgaard Lily (iee.) oli kaunis tiikerinkirjava tamma. Se kilpaili menestyksekkäästi kouluratsastuksessa vaativa B -tasolle asti, ja sen kanssa oli ilo esiintyä
myös näyttelykehissä, missä se sai paljon hyvää mainintaa erityisesti ryhdikkäästä rakenteestaan. Lily oli hyvin tammamainen ja hienostunut hevonen, joka osasi
kuitenkin näyttää kisatilanteissa parhaimpaansa. Se ei ollut luonteeltaan ihan kaikkien kaveri, vaan viihtyi enemmän oman tutun porukan parissa. Lily sai kolme varsaa,
joista kaksi on jatkanut kouluratsastuksen parissa ja yksi jäi ratsastuskoululle.
Emän isä Tristan on Tanskassa elävä knabstrup-ori, joka on vaihtanut kotia elämässään joitain kertoja. Säkäkorkeudeltaan tämä ruunikontiikerinkirjava herra on
157cm korkea ja se edustaa selkeästi knabstrupien sporttisempaa tyyppiä. Tristan syntyi kasvattajallaan pienessä siittolassa, josta ori myytiin ratsukoulutuksen jälkeen
kilparatsastajalle lähinnä esteratsastukseen. Tristan kilpaili menestyksekkäästi rataesteillä, mutta pienten onnettomuusten jälkeen ori myytiin toiselle siittolalle
siitoskäyttöön. Jalostuskäytössä ori ei ole ollut vielä montaa kautta, mutta sen ensimmäiset varsat ovat osoittaneet potentiaalia monipuolisesti eri lajeihin.
Emän isän isä Thureby on maineikkaan tanskalaisen siittolan suosikkioreja, sillä ori on periyttänyt menestyksekkäästi todella hyvää liikettä, erityisesti sen
ravin voi jo lähes tunnistaa näyttelykehissä. Thureby on itse 158cm korkea ja väriltään mustantiikerinkirjava. Rakenteellisesti ori on arvioitu II-kantakirjan
arvoiseksi, ja siinä missä orin askellajeja kehuttiin, tuli tuomareilta eniten noottia joutsenkaulaisuudesta. Hyvillä tammavalinnoilla Thurebyn jälkeläisiltä tämä
rakenneominaisuus on kuitenkin häviämässä ja orin varsat ovat hyvin sopusuhtaisia ja suosittuja ratsuja. Thurebyn kanssa ollaan keskitytty enemmän siitosuraan eikä ori
ole nuoruuden ikävuosiluokkien lisäksi juurikaan kilpaillut.
Emän isän emä Hertha on saanut nimensä sen toisen silmän vieressä olevasta täplästä, joka muistuttaa erehdyttävästi sydäntä. Hertha on ruunikontiikerinkirjava
tamma, jolla on säkäkorkeutta tasan 150cm verran. Hieman pienemmästä koostaan huolimatta Hertha on kilpaillut menestyksekkäästi monessa lajissa, aina
kenttäratsastuksesta rataesteisiin ja kouluradoille saakka. Herthalla on todella voimakas hyppy ja sen laukka on kokoiselleen hevoselle hyvin ilmava ja matkaavoittava.
Siitokseen tamma päätettiin siirtää, kun aktiivinen kisaura loppui toistuviin ähkyihin ja erääseen läheltä piti –leikkaukseen. Herthan rakenne on hieman ponimainen,
mutta kevyempien orien kanssa sen kaksi nykyistä jälkeläistä ovat kasvaneet emäänsä suuremmiksi ja kevyemmiksi.
Emän emä Abelsen on monelle ruotsalaiselle hevosalanihmiselle tuttu näky, sillä paitsi tamman rautiaantiikerinkirjava väritys on omiaan herättämään huomiota niin
myös Abelsenin kimakat huudot turhan lähelle tuleville hevosille ovat jääneet mieleen koulukilpailuista. Vaikka tammalla on säkäkorkeutta vain 154cm, vaikuttaa se ison
egonsa vuoksi paljon suuremmalta. Abelsen syntyi Tanskassa Thygesenin perheen omistamassa siittolassa, jossa korrektirakenteinen tamma sai ensimmäisen varsansa jo
hieman ennen 4-vuotissyntymäpäiväänsä. Parin varsan jälkeen perhe kuitenkin ajatteli, että kipakkaluonteinen ja hyväliikkeinen tamma sopisi myös kilpailuihin ja lähes
heti myynti-ilmoituksen ilmestyttyä tamman nykyinen omistaja Ruotsista tarjosi yli pyydetyn myyntihinnan ihastuttuaan Abelsenin ulkonäköön tulisesti. Tämä kaksikko on
kilpaillut Ruotsissa lähinnä kouluradoilla niittäen sijoituksia helpoissa luokissa.
Emän emän isän, Hansin tarina on siitä mielenkiintoinen, että se on syntynyt tanskalaisessa sirkuksessa. Molemmat orin vanhemmat ovat eläneet sirkuksessa
esityshevosina, mutta kun ori syntyi, oli se sirkusväen harmiksi väritykseltään tummanrautias eikä ollutkaan perinyt tiikerinkirjavuutta isältään. Niinpä Hans myytiin
heti vieroituksen jälkeen ja se päätyi yksityisomistukseen tanskalaiselle kilparatsastajalle. Omistajansa kanssa 160cm korkea ori kilpaili jonkun verran niin este- kuin
koulukilpailuissa, kunnes eräs siittolan edustaja bongasi kisalistalta orin suvun ja rodun. Tämän jälkeen Hans liisattiinkin siittolalle pariksi kaudeksi siitosoriksi,
sillä sen suvussa oli isän kautta paljon tunnettuja mutta harvinaisempia knabstrupeja. Ennen tätä Hans myös kantakirjattiin II-palkinnolla knabstrupien kantakirjaan.
Emän emän emä Agnete on Thygesenin perheen siittolan luottotamma, joka edustaa selkeästi enemmän knabstrupien ponimaisempaa tyyppiä. Vain 149cm korkea
rautiaantiikerinkirjava tamma on siittolan niin sanottua A-emälinjaa, mikä tarkoittaa, että Agnete polveutuu siittolan ensimmäisestä ostetusta tammasta, jonka kaikki
kotiin jääneet tammajälkeläiset ovat nimetty a-kirjaimella. Agnete aloitti kuitenkin siitostamman uransa vasta hieman myöhemmin, sillä tamma sattui olemaan juuri sopiva
perheen lasten näyttelyponiksi, kun nämä innostuivat mini handler –luokista. Agnete onkin niittänyt varmaan eniten näyttelypalkintoja tilalla ja tamman karsinanovi
pursuaa erilaisia ruusukkeita. Kantakirjauksestakin kotiin oli tuomiseksi kirkas I-luokan rusetti. Sittemmin tamma on saanut jo hienot kahdeksan varsaa.
lisää kuvia alhaalla
