Kasvattajahaastattelu 28.4.2018 - Kärmeniemi

Kasvattajan nimimerkki, tallin nimi, kasvattajanimi (kertomusta mistä nämä tulee, etenkin tallin nimi)
matty, Kärmeniemi, Kärmeniemen
Kärmeniemi oli pilkahdellut mun elämässä vähän siellä sun täällä jo silloin kun kuuluin Pollux-kerhoon ja sen kuukausittaisen punaisen paketin lehdessä ei edes virtuaalitalliosiota ollut. Se oli koulukaverin sukunimi, se oli niemennokka kotikaupungissani. Kärmeniemi on ollut turvallisen kotimainen, mutta samalla rosoinen ja tavallaan räväkkä. Lisäksi olen aina pitänyt käärmeisiin liittyvästä symboliikasta!

Koska aloitit suomenhevosten kasvattamisen, jos eri tallilla/kasvattajanimellä, niin milloin tällä tallilla/kasvattajanimellä?
Mä en oikeastaan muista, oliko mulla paljoa mitään ennen Kärmeniemeä. Varmasti oli, mutta ei mitään selkeästi mieleenpainunutta. Kuitenkin Kärmeniemi sai alkunsa 2007, jolloin se oli kasvatukselle kintaalla viittaava pikkutalli hoitajatoiminta päätähtenään. Nykyisessä muodossaan Kärmeniemi on toiminut vuodesta 2010, kenttäsuomenhevosia kasvattaen.

Ensimmäinen ihailemani suomenhevostalli ja miksi juuri tämä talli?
Cecilié Stud ja Moulin&Kuisma. Koska alun alkaen kasvatus ei niinkään ollut se ykkösintressi, näitä talleja ihailin lähinnä hienojen hevosien ja ulkoasujen vuoksi. Etenkin Moulin&Kuisma, ennen erotustaan, oli yksi suosikkitallejani. Viehätystä silloin on vaikea selittää nyt, mutta tällä hetkellä taakse katsoen, molemmat olivat vakuuttavia talleja ja etenkin Viivin kasvatustyö Sannin-nimen alla on hienoa.

Tämänhetkinen lempitalli, perustele
Vähäpelto, ehdottomasti. Suomenhevostalleissa on vähän se, että kun niitä on niin paljon, sieltä on vaikea erottua. Mutta Vähäpelto on ja tekee just sitä, mitä mä tahtoisin Kärmeniemienkin olevan ja tekevän, mutta Vähäpelto vielä paremmin--toinen toistaan hienompia hevosia, ja jälkeläisiä yllin kyllin laadusta tinkimättä! VP:n kädenjälki tulee näkymään tulevaisuuden kenttäsuomenhevosten suvuissa vielä pitkään.

Kenen kanssa teet eniten yhteistyötä/haluaisit tehdä? Kerro millaista yhteistyönne on
Olen aina kokenut olevani vähän sellainen erakko mitä virtuaalipuuhiin tulee. Tällä hetkellä Kärmeniemi ei oikein tee yhteistyötä kenenkään kanssa.

Lempi suomenhevoseni kautta-aikain (näitä voi olla useampikin - omia tai muiden)
Omat hevoseni Alaska ja Ohio. Lemppareita näistä tekee se, etten ikinä kyllästynyt tuottamaan niille sisältöä. Hevoset persoonina inspiroivat kirjoittamaan satoja ja taas satoja sanoja, ja mielestäni se on virtuaalihevosessa tärkeämpää kuin yksikään meriitti.

Merkittävin kasvattini (kerro tästä ja perustele miksi)
Olen erityisen ylpeä paitsi edellämainitusta Alaska, niin myös Fiasta. Ökenfink on tuontihevosestani Pilfinkistä lähteneen hurrilinjan ensimmäinen jälkeläinen. Sukulinja on minulle erityisen läheinen, sillä vastaavaa ei ollut ja minusta on yhä hienoa, että nämä hurrisukuiset tunnistaa vieläkin niiden räikeän ruotsalaisesta nimestä.

Mitkä ovat kiinnostavimmat linjat? Entä inhokki? Perustelut
Mielestäni Susirajalla on todella kiinnostavia linjoja, eritoten säkki- ja sirkus-linjat ovat olleet paitsi nimellisesti niin myös suvullisesti miellyttäviä. Omista linjoista aiemminkin mainittu hurrilinja sekä jenkkilinja, joista molemmissa viehättää hevosten valtava menestys ja niistä näkyvä panostus. Inhokkilinjoja ei varsinaisesti ole, mutta pyrin kasvatuksessani välttelemään tusinahevosia ja valikoimaan jalostukseen panostettuja mammanmussukoita, joista näkee niiden arvon omistajalleen jo päällepäin.

Lyhyt vai pitkäsukuiset, vai sekä että?
Lyhytsukuiset, tai uuden linjan pitkäsukuiset. Vanhalinjaiset, yleensä epätasaiset suvut ei kiinnosta katoamistapausten, menestyksen puutteen ja juurikin sen epätasaisuuden vuoksi. Nostalgian sijaan arvostan kovaa, nykyaikaista kasvatustyötä enkä vanhoja, useimmiten vain nimen takia hypetettyjä hevosia.

Millainen on mielestäsi hyvän tyyppinen suomenhevonen?
Mielestäni ideaali suomenhevonen on rehti ja rehellinen suorittaja, jolle voi anteeksiantaa jos se ole kedon kaunein kukka. Luonteeltaan suomenhevonen on tekijä isolla T:llä, ja siksi siitä saa hyvän kaverin vähän kaikenlaiseen tekemiseen. Pidän enemmän kevyemmistä, sporttimallisista ratsuhevosista kuin vanhan koulukunna jyhkysuomenhevosista, mutta loppupeleissä käyttömeriitit ja luonne ovat tärkeämpiä kuin ulkonäkö.

Mitkä ovat olleet kasvatusurasi tähtihetkiä?
Sellaisia ei ole oikein ollut. Olen ollut vuosia, ja yhä edelleenkin, vähän hukassa kasvatuksen suhteen, ja siitä kertoo kaksi asiaa: yli 10-vuotisen kasvatusuran aikana syntyneet vaivaiset sata ja vähän päälle kasvattia, sekä se, että kirjoitan tätä hakemusta VSR:n kasvattajalistalle herran vuonna 2018. Tykkään seurata kasvatteja henkilökohtaisella tasolla, ja koen olevani onnistunut kasvattajana mikäli kasvatista näkee, että siitä pidetään ja se inspiroi. Ne ovat aina omanlaisia tähtihetkiään!

Mitä vielä tavoittelet?
Haaveissa on saada "kaikki avaimet elämään -kenttäsuomenhevosten kasvattamisen" lisäksi jotain solideja tavoitteita, mutta ehkä ne vielä tulevat. Olisi kivaa saada omia linjoja työstettyä monisukupolvisiksi menestystarinoiksi.

"Vapaaehtoista" tarinaa omasta kasvatustyöstä, mistä olet kiitollinen, mitkä hevoset ovat niitä parhaiten mieleen jääneitä, mitä tekisit toisin jne.
Omaa kasvatustyötäni kuvailisi parhaiten sana kärsivällinen--laatu korvaa määrän. Ehkä siksi Kärmeniemellä ei oikein ikinä ole ollut sitä surullisenkuuluisaa ongelmaa, että kasvatit eivät mene kaupan. Olen tavattoman kiitollinen paitsi kenttäratsastusyhteisölle, niin myös kenttäsuomenhevoset omaksi ottaneille kasvattajille! Aloittaessani Kärmeniemen kanssa kenttäsuomenhevosten paikan melkein vei matkaratsastussuomenhevoset--molemmat olivat yhtä harvinaisia siihen aikaan ja halusin jotain tuttua, mutta kuitenkin vähän tuntematonta talliini. Nykyään suomenhevoset ovat mm. KERJ Laatuarvostelun suurin asiakasryhmä, ja siitä olen hirveän onnellinen.